...ja meininkiä tälle päivälle.
Patepoika menee ystävälle pariksi kuukaudeksi paikkaamaan hevosen mentävää rakoa. Samalla voin sanoa että poikakin oppii uusia asioita. Tämä ratsastaja kun on erittäin motivoitunut menemään omissa opeissaan eteenpäin. Ja samalla Patekin saa uutta asiaa. Ratsastaja on erittäin rauhallinen ja tietää miten Paten kanssa täytyy toimia. Nyt sitten tutustuuvat toisiinsa paremmin ja aloittavat yhteistyön.
Talli jolle Pate menee, niin on aivan ihana paikka. Ihanat on hevoset, tilat ja vielä omistajakin. Itsekkin sinne kyllä mieli halaa uudelleen jollekkin kurssille.
Päivällä lähdetään Tommin ja Janskun kanssa sitten hepoa viemään.
Sarin S kanssa aloitetaan sitten treenaus kun Pate tulee kotiin takaisin.
Minä sitten kehittelen hiukan muiden hevosten kanssa tekemistä:)
Ihanaa kun tallilla on ruvennut käymään "vieraita", niin ei aina tarvitse hakea sitä aikuista nais keskusteluseuraa muualta.
Tällä viikolla sitten myöskin se, että Kirasta aika jättää ja jää meidän muistoihin (taas itku tuli). Itkua tulee varmaan enemmänkin, mutta näin se on tuolle koiralle parhainta. Onhan meillä ihanaa yhteiseloa ollut reilut 11 vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti